torstai 8. syyskuuta 2016

Keittiöstä kuuluu: Sutinaa ja riks raks ja poks

Aikaisemmassa postauksessani kerroin vähän meidän keittiörempassa ja näytin kuvat lähtötilanteesta. Tässä postauksessa taas aletaan itse hommiin! 

Muutimme tähän omaan paritaloomme (tai tarkemmin sen puolikkaaseen) viimevuoden lopulla. Keittiössä on alkuperäiset 40-luvun yläkaapit, jotka ovat kylläkin vaihtaneet väriä useampaan otteeseen. Keittiömme on aika pieni ja jokseenkin epäkäytännöllinen, ja olemme visioineet laittavamme keittiön kokonaan uuteen uskoon - sitten joskus. 

Eräänä aamuna (jona miehelläni alkoi kesäloma) kuitenkin katselin aamulla kaappeja ja totesin; "mitäs jos suditaankin noi nyt vaan valkoseksi? Sitten suditaan katto ja seinäpaneelitkin valkoiseksi, ja pistetään joku tapetti." Siitä se ajatus sitten lähti lentämään ja meniköhän tuntiakaan kun sudit heilui. Maalia kun kerran oli valmiina. Käytimme hommaan tavallista, sävyttämätöntä remonttimaalia, eikä tehty mitään pohjatöitä - hups. (En suosittele toimimaan näin.)



Perusajatus tässä remontissa oli, että tehdään mahdollisimman halvalla, vähin hankinnoin ja vanhaa käyttäen. Kun kaapit oli saaneet valkeaa pintaansa, yhdellä seinustalla oleva välitilan tekolaattamuovilevy alkoi näyttämään surkean kellastuneelta. Ratkaisuksi tähän meiltä sattui löytymään juuri sopivan kokoinen pala dc-fixiä.



Keittiökaappien nupit uusittiin hyvin samantapaisilla kuin alunperin olikin, mutta mustilla. (Katso ylempi kuva.) Onnekseni nämä sattuivat olemaan Ikean halvimmat nupit (0,99e/6kpl), mutta juuri sellaiset kuin halusinkin! Yhtenäisyyden lisäämiseksi myös vetolaatikoiden vetimet vaihdettiin saman sarjan vetimiin. Siitä kuvia myohemmin!

Sisältä kaikki kaapit olivat aikaisemmin ihastuttavan punaisia (huomaa sarkastinen sävy). Tältä siis näytti sen jälkeen kun liukuovet otettiin astiakaapista pois. 




Kuten ylläolevasta kuvasta huomaa, kun liukuovien karmit oli maalattu valkoiseksi, koristelasi näytti todellisen värinsä - kusenkeltaisen. Ratkaisuna tähän ajattelin laittaa päälle meillä jouten olevan dc-fixin. Ehdin jo ihailla lopputulosta, kunnes tajusin että muovi oli liian kapea lasiin, mutta en voinut täydentää puuttuvaa kaistaletta, koska dc-fixissä ei ollut kunnon kuviokohdistusta! Sekös ärsytti...


Kokeilin sitten huvikseni sitä että siirrän dc-fixin keskelle lasia ja laitan reunoille mustat viivat. Aikani sitä keittiössä kattelin, mutta ne veti huomiota ihan liikaa itseensä, näytti ikäänkuin tauluilta, ja alkoi nopeasti ärsyttämään. (Oli muutenkin liian koristeelliset mun makuun.)



Pahoittelut epämediaseksikkäästä tiskipöytänäkymästä. ^ Keittiörempan aikana räjähti niin keittiö kuin muukin koti aika mukavasti. Mutta elämä on.

Ylläolevan lasinkohennuskokeilun jälkeen ostimme yksiväristä maitolasi dc-fixiä. Olin jo laittanut muovin toiseen lasiin, ja hetken ihaillut lopputulosta, kun sitten toista laittaessa, juuri kun oli melkein valmista..... RÄKS! Nojasin lasiin ajatuksissani ja se meni rikki. Siinä pääsi muutama ärräpää, eikä todellakaan ollut ensimmäisenä mielessä ottaa siitä kuvia! Kun olin päässyt yli pettymyksestä, keksin ratkaisuna pitää kaapin ilman ovia, ikäänkuin avohyllynä. Mielestäni tuo oli loppupeleissä ihan hyvä ratkaisu ja tuo huoneeseen vähän avaruutta ja ilmettä. Kaapit menivät vintille odottelemaan siltä varalta että joskus vielä niihin lasit uusitaan. Tältä kaappi nyt sitten näyttää. Varjopuolena ratkaisussa on se, että olen nyt supertarkka siitä miten astiat laitetaan hyllyyn. Miesparkaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti