maanantai 11. tammikuuta 2016

Olohuoneelle uusi elämä, osa 2




Kirjoitellaampa nyt vihdosta viimein, miten aiemmin esittelemäni puolen vuoden takainen projekti sujui. Suunnittelemani alustava työjärjestyshän oli seuraavanlainen:

1. Ylimääräisten tavaroiden raivaaminen pois tieltä.
2. Listojen poistaminen
3. Tavaroiden peittäminen
4. Katon maalipesu
5. Rajaukset, lattian peittäminen ja sen jälkeen ensimmäinen maalikerros kattoon
6. Kuivumisten aikana tapettien poistoa
7. Kun katto on kokonaan maalattu ja tapetit poistettu, seinän tasoitusta tarpeen vaatiessa
8. Seinän rajaus ja maalaaminen
9. Kun kaikki seinät on maalattu, takan rappaus (selvitellään vielä lisää parasta käsittelytapaa.)
10. Uusien listojen leikkaus ja asennus
11. Huonekalujen järjestely
12. Tarvittavien esineiden hankinta ja somistus

Suunnitelmaan tuli kuitenkin heti alkuunsa muutoksia. Kohdat 1-4 täytyikin tehdä heti alkuunsa, mutta koska maalikaupassa selvisi, että kellastunut paneelikatto kannattaa pohjamaalata liuotinohenteisella maalilla, sen maalaaminen piti jättää viikonloppua vasten, kun asukkaat (jotka mainittakoon ovat appivanhempani), olivat mökillä, koska liuotinhajussa ei kenenkään tietenkään pidä nukkua tai muutenkaan suuremmin viettää aikaa. Ensimmäinen viikko maanantaista torstaihin siis kului lähinnä esivalmisteluihin; maalien ja tarvikkeiden hankinta, tavarat pois edestä, lattioiden ja tavaroiden suojaaminen sekä listojen, tapettien, lamppujen, ruuvien ynnä muun poisto.



Esivalmisteluihin, kuten listojen ja tapettien poistoon menikin kuitenkin yllättävän pitkä aika. Listojen ja muun poistossa nyt kesti sen verran kuin kesti (vaikka tietty miesvoimalla ne olisi voinut poistaa nopeamminkin). Tapettien poisto oli kuitenkin tekniikkalaji jossa onnistuin yhä nopeammin loppua kohden. Alla esimerkki huonosta poistotavasta aluksi, kun en tajunnut oikein mitä kannattaa tehdä, eikä minulla ollut edes sopivia työvälineita hommaan. Lopulta totesin parhaaksi tavaksi kastella ja poistaa tapetit vuota kerrallaan. Suihkutin ylös alasin pitkin vuotaa runsaasti vettä, johon oli sekoitettu astianpesuainetta, ja odotin pienen hetken että tapetti on sopivan kostunut irrotakseen. Irtoamispisteeseen sopivan kosteuden oppii tunnistamaan tapetin väristä, ainakin näin vaaleassa tapetissa. Sitten vain irrotin vuodan, parhaimmillaan jopa yhdessä osassa. Yhden vuodan poiston kesto vaihteli harjoitteluvaiheen n. 15-30 minuutista (en muista enää ihan tarkkaa), tehokkaan poiston vajaa viiteen minuuttiin.







Ikkunalistaa ei saatu minun voimin poistettua, mutta saatiin kuitenkin. Appiukkoni ja mieheni sen lopulta poistivat. Kuulemma eivät olis hommaan ryhtyneet, jos olisivat tienneet kuinka tiukassa se on kiinni. Kuitenkin kun sitä oli muutaman kerran kolautettu kovaa, ei sitä enää voinut oikein paikalleenkaan jättää. Ikkunahäkkyrä korvattiin lopulta pitkälla seinää vasten kulkevalla lankulla, joka maalattiin tietty katon väriseksi. Siitä minulla ei ole nyt valitettavasti kuvaa.

Projektin työläin homma oli ehdottomasti katon maalaus. Katto maalattiin ensiksi siis valkoisella Otex tartuntapohjamaalilla. Minulla meni tämän reilu 30 neliöisen katon pohjamaalaukseen 11,5 tuntia, lyhyillä mutta pakollisilla tauoilla. Haju oli nimittäin melkoinen ja olin homman lopuksi ihan pöpperössä ja tietysti myös aika väsynyt kellon ympäri kattoon kurkottelusta. Viihdykkeenä ja ajankuluna toimivat youtuben "mindfullness/selfhelp" tyyppiset videot. joita kuuntelin samalla kun paiskin hommia. Varmaankin ainakin kaikki TEDtalksit tuli kuunneltua ja olimpa siis yhtä aikaa mieleltäni virkistynyt, että "pärinöissä."


Toisena päivänä katon maalaus oli jo paljon nopeampaa ja vaivattomampaa, joskin kipeillä hartioilla ei kovin kevyttä vieläkään. Ensimmäisen varsinaisen maalipinnan maalaukseen meni noin 7 tuntia. Maali levittyi toisella kertaa paremmin, mutta siistin pinnan kanssa tuli olla entistä tarkempi. Sen jälkeen maalasin vielä yhden, vieläkin helpomman pinnan tällä kertaa. Appiukko taisi maalata kolmannen maalikerroksen, siinä vaiheessa oli loppunut mun voimat ja muistikin näköjään. 

Täytyy vaan sanoa että ihan helposti en katonmaalailuhommiin enää ryhdy! Sen lisäksi, että katonmaalaus on lievästi sanottuna raskasta, se kustansi myös yli kolme kertaa enemmän kuin seinämaalit ja rappausmateriaalit yhteensä. Suosittelen siis katonmaalausta harkitsevan, josko ne kellertävät katot olisi sittenkin ihan siedettävissä... Tosin, katon maalaus toi tilaan kovasti avaruutta, joten kerran kun sen tekee niin kai se palkitseekin. 





Katon maalauksen jälkeen kittailin seiniä tasaiseksi ja maalasin seinät. Yhdelle seinälle tuli tummempi maali K499 (Graniitti), muille seinille vaaleampi Y487 (Piazza). Piazzakin erottuu kuitenkin selkeästi valkoisesta katosta ja tuo mukavan pikkukontrastin. Erityisen nätiltä se näytti, kun valkoiset listat oli lisätty, mutta siitä minulla ei nyt valitettavasti ole nyt kuvia. Näihin hommiin minulla hujahtikin sitten 2 viikkoa ja rappaus hommiin en ehtinyt. Eipä siinä kaukaakaan mennyt kun sain tietää olevani raskaana ja olo oli sen mukainen, joten oikein mitään apua minusta ei rappaushommiin enää ollut. Appiukko on kuitenkin nyt saanut takkaseinän rapattua ja maalattua. Kaikkein kivoimpaan, somistukseen ynnä muuhun en sitten myöskään ehtinyt syventyä, mutta ehkäpä tässä vielä yhteistyöllä laitellaan olkkaria kuntoon. Mahdollisesti laittelen myöhemmin kuvia vähän valmiimmasta olkkarista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti