lauantai 28. maaliskuuta 2015

Haaveena minimalismi?

Olen jo pitkään haaveillut minimalistisesta kodista, sitä kuitenkaan vielä saavuttamatta. Onko mulla siellä ruudun takana sielunsiskoja tai -veljiä? 

En ole edes ikinä ollut hamstraajatyyppiä, mutta silti tuntuu että tavaraa on ja tulee vaan niin julmetusti, että sitä saa aina karsia uudestaan ja uudestaan, kun tavaranpaljous näkyy jatkuvana arjen toimimattomuutena ja materian runsauden aiheuttavana tukahduttavana tunteena. Mulla on jopa tapana fantasioida siitä että joutuisin muuttamaan pieneen kotiin, jolloin mun olisi pakko hankkiutua eroon suuresta määrästä tavaraa. Käytännössähän se ei kuitenkaan ole ratkaisu. 

No miksi sitä minimalismia on sitten niin vaikea toteuttaa?



Perimmäinen virhe kai minimalismia tavoittelevalla on, että tehdään hankintoja hätiköiden ja otetaan vastaan kaikki mitä ilmaiseksi saadaan. Mutta voiko nuori omilleen muuttava tältä oikeastaan välttyäkään? Eipä oikeastaan. Ja liian helposti sitä ihmiselle tuppaakin käymään niin, että huomaa uivansa tavarassa, jota ei tarvitse. 

Don't get me wrong - rakastan kauniita esineitä ja asioita, mutta en minä silti halua kaikkea omistaa. Itse olen sitä mieltä, että laatu korvaa määrän. Ottaisin esimerkiksi mielummin kulutuksen ja katseen kestävän, muotoilultaan ilmavan työpöydän, kuin käytännössä pahvista tehdyn jättihärpäkkeen varustettuna suurella säilytystilalla, joka on täynnä tavaraa, jota en lopulta edes tarvitse.


Mitä se minimalismi sitten oikeastaan on?


Neljä valkoista seinää ja kaiku? Ei. Itselleni minimalismi merkitsee sitä, että omistat vain sen mitä aidosti tarvitset. Se on sitä, että on enemmän aikaa elää ja viettää aikaa rakkaimpien kanssa, kun kaikki aika ei uppoa siivoamiseen, etsimiseen ja järjestelyyn. Minimalismi ei myöskään ole yhtä kuin valkoinen, ellei itse niin halua. Itseasiassa minimalistisessa ympäristössä värit vasta ovatkin ihania, ja tulevat paljon kauniimmin esille. Minimalistisen kodin ei tarvitse olla valkoinen ja neutraali, koska sen ei tarvitse "neutralisoida" sotkun ja tavaran tuottamaa sekavuutta ja värikirjoa. Koriste-esineetkään eivät ole minimalistisessa kodissa kiellettyjä, mutta itse pitäytyisin kuitenkin harkitulla linjalla. Niin kauan kuin sinulla on sellainen olo, ettet omista mitään ylimääräistä ja arki tavaroiden kanssa on riittävän sujuvaa, voit minun puolestani kutsua itseäsi minimalistiksi, jos siltä tuntuu.


No miten siinä minimalismissa sitten pääsee alkuun?


Siinä minä olen itseasiassa vähän huono neuvomaan, koska olen jahdannut minimalismin kaltaista tilaa jo pitkään, ja se on niin paljon helpommin sanottu, kuin tehty! Ainakin näin perheellisenä tuntuu siltä, moni muu on kyllä saanut sen näyttämään helpolta...

Selatessani netistä lisätietoa törmäsin kuitenkin pariin juttuun, jotka voisivat teitä kiinnostaa! Ensinnäkin osoitteesta minimalismi.fi, löysin 30 päivän ilmaisen verkkokurssin minimalismiin. Samasta osoitteesta löysin myös mielenkiintoisen blogin ja sieltä voisi kiinnostaa erityisesti tämä juttu, jossa listataan hyviä paikkoja etsiä lisää tietoa minimalismista. Paljon käytännön vinkkejä löytyy siis tuolta, minun on niitä turha alkaa tässä vaiheessa toistamaan. Tuntuisi tekopyhältä, kun en itsekään ole vielä seppä tässä asiassa..

Toivotaan kuitenkin, että 30 päivän jälkeen palaan valaistuneena teille jakamaan viisauttani! Mutta siihen asti, kertokaahan ihmeessa omia mielipiteitänne kokemuksia asian tiimoilta kommenttiboksiin!


Kuvat: Pinterest

3 kommenttia:

  1. Meillä oli pitkään "mahdollisimman vähän" tavaraa, mutta tehtiin se virhe ettei ollut edes mattoja tai verhoja = persoonatonta eikä kovin kodikasta. Nyt lasten myötä sain myytyä miehelle verhot ikkunaan ehdotuksen ja matto on katsottuna. Vielä pitäisi mitata ja käydä tilaamassa. Mä olen samoilla linjoilla sun kanssa. Huonekaluja meillä on suhteellisen vähän ja ollaan koko ajan yritetty ostaa siihen hetkeen parhaiten sopivaa. Lapsien ollessa pieniä en tosin kallista, mutta laadukasta sohvaa vielä hanki. Olisin helisemässä puklutahrojen ja likaisten käsien kanssa. Toisaalta käyttöönhän nekin on tehty ja päällisen ei tarvitsisi olla valkoinen. Olen pyrkinyt siihen, ettei turhaa tavaraa kerry ja kaikelle on tai pitäisi olla paikka ja lasten lelut haluan päivän päätteeksi lastenhuoneeseen. Toinen vaihtoehto olisi sisustukseen sopiva rahi tai vastaava, johon piilottaa lasten lelut. Mä unelmoin noista samoista keittiötuoleista kuin sä :D olkkariin haluisin lepakkotuolin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Meillä on ollut vähän toisin päin, eli mä joudun suostuttelemaan miestä minimalistisempaan suuntaan. :D Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.. ;)

      Poista
    2. Hehe, nyt vasta kurkistin blogiin ja huomasin kuka Laura siellä kommentoi. ;)

      Poista